Ville ja minä ollaan tunnettu jo ajasta, jolloin pidimme mekkalaa yksivuotiaiden päiväkotiryhmässä. Sitä mukaa sitten touhuttu myöhempänäkin kaikenlaista mukavaa...

Yhteinen musiikkiharrastus alkoi varmaan n. 16-17-vuotiaana - silloin tällöin soiteltiin. Jopa hieman ennen sitä minä olin lainaillut kerran Villeltä nylon-kielistä kitaraa, johon oli lisätty hopeinen tarra, jossa luki mustalla: Ville. Muistan tuon tarran, koska nimitarrat oli silloin ns. IN!

Omia biisejä aloimme tekemään myöhemmin jo "aikuisena" joskus vuonna 2000. Mutta koko ajan kuljimme kuitenkin vähän niin kuin omia polkuja musarintamalla. Ville soitteli kitaraa ja minä lauleskelin erinäköisissä paikoissa.

Eräänä iltana talvella 2003-2004 kuitenkin Ville ja jo ala-asteelta tuttu Mikko "Numppa" Nummelin soittivat mulle pienessä tuiskeessa, että olis kiva soitella silloin tällöin kimpassa. Numppa on rumpalimiehiä ja asui tuolloin legendaarisessa musiikkikylässä nimeltään Nummela. Siinä sitten yhtenä päivänä kokosimme musakamamme yhden vanhan korjaamon yläkertaan. Siellä soiteltiin niitä näitä ja tietysti Villen ja minun tekemiä omia biisejä. Omien biisien soittoon ja tekemiseen kun aina ollaan satsattu.

Kesä -04 koitti ja omia biisejä oli tullut taas roppakaupalla lisää. Oltiin jo otettu kitaroiden ja rumpujen lisäksi myös koskettimet käyttöön. Tuolloin juolahtikin mieleen, että mun yks duunikaverihan soittaa pianoa elikkä tietysti Juha. No kysyin häneltä, että tulisiko hän soittamaan ihan fiilispohjalta joku ilta ja vastaus oli - kyllä. Soittoiltoja alkoi tulla enemmän ja aloimme pikkuhiljaa oikeasti sovittamaan ja miettimään tarkemmin, että miten ja mitä soitetaan.

Pikkuhiljaa soittoiltamat alkoivat vaihtua bänditreeneiksi. Biisien teko vaan yltyi. Siinä samassa alettiin etsiskellä kunnon treenikämppää, joka myös löytyi from Kaarina - loistavalla vuokraisännällä varustettuna. Samalla soittokamat alkoivat vaihtua ja Paakkosella oli jo varmaan 13 pedaali- ja vahvistinkauppaa takana. :D

Treenattiin kesä ja syksy, kunnes marraskuussa mentiin yhdessä ekalle keikalle yksityisiin bileisiin. Juha soitteli koskettimilla luonnollisesti myös bassoa. :D Koko talvi 04-05 treenattiin ja nauhoiteltiin Juhan kotistudiossa muutamia biisejämme. Heitettiin jo toinen keikkammekin alkuvuodesta 2005.

Keväällä -05 kuitenkin alkoi Numpalle tulla työkiireitä, Upinniemen skappari kun kerran on. :D Kiireiden takia myös suurin innostus ehkä katosi, kun treenaaminen merellä ei ole sitä helpointa. Numpan harkinnan ja yhteisten keskustelujen jälkeen hän päätti vetäytyä jo aika aktiivisesta treenaamisesta pois.

Bändiin tarvittiin tietysti uusi rumpali ja mielellään nopeasti. Mietittiin, että löytyisikö joku jo ennestään tuttu kaveri siihen hommaan, koska kaikilla oli kuitenkin ollut jo ennen Unionia erinäköisiä musaprojekteja takana. Ennen aktiivista musaharrastusta Ville pelasi vakavasti jalkapalloa ja minä vastaavasti jääkiekkoa, kun taas Juha oli harrastanut musiikkia jo pidempään.

Juha muistikin, että hänellä on yks tuttu rumpali, joka ei soita tällä hetkellä missään bändissä. Järjestettiin aika nopeasti ns. Unionin draft-tilaisuus. Vedeltiin muutama coveri ja oma biisi, jonka jälkeen sanottiinkin, että welcome. Kaiken lisäksi kaveri tuntui jo silloin mukavalta ja kysehän on tietysti Makke "ei hetkeäkään paikallaan" Haapasesta. :D Näin ollen meillä oli uusi rumpali, mikä oli / on hienoa.

Ei mennyt kauaakaan, kun kysymys "miksei meillä ole vieläkään basistia" heitettiin taas ilmaan. Kysymys kantautui siis omista suistamme. Ja ehkä Juhakaan ei enää niin innoissaan soitellut toisista koskettimista bassoa ja toisista sitten muuta. Meillä oli hetken ilmoitus mm. muusikoiden.net:ssä, kunnes Paakkosella juolahti mieleen, että hänen pelikaverinsa soittaa muuten saksofonia.
Me muut ???

Paakkonen lisäsi, että kyllä hän varmasti bassoakin oppii soittamaan... :D Seuraavissa fudistreeneissä alkoi sitten hiillostus. Paakkonen käytti taktiikkaa: "ihan fiilispohjalta vaan". Basso oli jo ennestään hommattu, joten ei muuta kuin pelipaikalle vaan.

Tuomas tuli sitten treeneihin "ymmärtääkseni" aika pienellä basso- / kitarataustalla, mutta vankalla musiikkitaustalla kylläkin, onhan Tuomas soittanut siis saksofonia yli 10 vuotta. Vahva musatausta todella kuului, koska kun ensimmäisiä treenejä lopeteltiin alkoi jo perusbassottelua kuulumaan, puhumattakaan siitä miten hän soittaa nyt. Ja lisäksi mikä tietysti on tärkeää, yhteishenki oli heti koko viisikolla luokkaa mahtava.

Näin ollen taktiikka "ihan fiilis pohjalta vaan" toimi ja saimme Unioniin kertaheitolla sekä basistin että saksofonistin. Saksofonia ollaan käytetty tällä hetkellä Yhdessä-biisissämme, joka myös studiolla on jo äänitetty. Ja lisää tietysti kaavaillaan.

Meitä on nykyään viisi ja ollaan vaihdettu aikaisemmin hommattu treenikämppä isompaan, toki samasta talosta. Sieltä löytyy myös ns. sosiaalitila, soittohuoneen lisäksi. Huonetta koristaa mm. kaverini lahjoittama loistava ja legendaarinen sininen kulmasohva, sekä vanhat pelipaidat ja julisteet seinillä. Kuten huomaatte, itse olen aika innoissani tuosta ns. sosiaalitilasta.

Tässä vaiheessa, kun ollaan soiteltu noin vuosi yhdessä, täytyy sanoa, että olemme menneet bändinä paljon eteenpäin ja biisejäkin on kertynyt jo yhteensä runsaat 50. Ja tarkoituksenamme onkin nyt saada ne kuulumaan myös teidän korviinne.

Mutta mikä tärkeintä, hyvä fiilis!

Roope

28/04/2006


Ja tarina jatkuu, mm. näillä kotisivuilla...