TULEVAT | MENNEET | KEIKKAPÄIVÄKIRJA

18/08/2007 KanaRock, Alastaro

Lauantaina puolilta päivin Makke lähti hakemaan keikka-autoa. Olimme vuokranneet keikkaa varten pikkudösän, jotta voisimme olla kaikki samassa autossa. Olimme myös ”palkanneet” kaverimme Jonin keikkakuskiksi, jotta kaikki voisivat ottaa muutaman, eikä aina vain Paakkonen... :)

Treffasimme treeniksellä kolmen jälkeen ja kannettiin soittimet autoon. Roudaus oli tällä kertaa nopea, koska keikkapaikalla oli kaikki muut kamat jo valmiina.

Lähdimme kohti Alastaroa, ja autostamme luonnollisesti löytyi mm. DVD kolmella näytöllä. Joten eikun Apiksen ja Yön DVD:t pyörimään. Toki katsottiin myös Paakkosen 30 v. juhlista tehty DVD, koska sen illan tapahtumat oli useimmilta päässyt unohtumaan.

Saavuimme muutaman kauppareissun jälkeen keikkapaikalle. Jengiä ei vielä kauheasti ollut, mutta jotkut nuoret pojat siellä veti jo heavyä. Niin ja melko kovaa! Jengia alkoi illan mittaan kyllä saapumaan enemmänkin paikalle.

Siinä katseltiin autolle paikkaa, ja backstagelta löytyikin sopiva tila. Viereinen auto oli MB309, jota oli koristeltu muistaakseni hieman vihreällä spray-maalilla. Se oli todella rock-henkinen keikka-auto ja vielä heidän omansa. Kyseisessä autossa hengaili Varissuo-niminen ”epätoivorockia” soittava jengi. Tutustuimme kavereihin, ja taidettiin siinä muutama olutkin ottaa. :) Jossain vaiheessa alkoi hieman sataa, ja mieleemme juolahti pyytää järjestäjältä pressu. No käytiin siinä hakemassa muutama olut ja takaisin tullessa huomasimme, että Varissuo oli jo hoitanut pressun virittelyn auton kattojen päälle. Näin ollen siitä tulikin se ”virallinen” backstage-teltta-auto -yhdistelmä. :)

Alun perin meidän piti soittaa viimeisenä, mutta jossain vaiheessa siellä oli pientä säätöä soittolistan ja -järjestyksen kanssa. Meille tarjottiin aikaisempaa paikkaa, ja se sopi meille hyvin, koska näimme yhden esitteen tilaisuudesta, jossa luki, että tänään on heavy-meninkiä. No me pop-rockarit hieman ihmeteltiin, mutta ei siellä sitten kaikki muutkaan heavyä soittaneet. Aikaisempi soittoaika sopi meille joka tapauksessa hyvin.

Soittovuoromme tuli noin kympiltä. Olemme vuoden verran aloittaneet keikat ZenCafén Talolla, mutta nyt teimme poikkeuksen ja aloitimme Suurilla saduilla. Ihan ok veto, vaikka hieman Taloa tulikin ikävä. :) Illan aikana yleisö ei ollut vielä kauheasti jorannut, joten ajattelimme vetäistä pienen riskin: kyllähän hardrock- ja heavy-meininkiin voisi hyvinkin sopia Sonja Lumpeen Eläköön elämä ja yö vuodelta -85 (tietysti rock-versiona). No perhana, jengiä alkoi tulla kuin tullakin lavan eteen enemmänkin, ja siinä he jorasivat koko meidän keikan.

Seuraavaksi tulikin sitten jo Kun kuuntelen... Lavan edessä näkyi myös treenisnaapurit Gravity Controlista erikoisten tanssikoreografioiden kera :). Päätettiinkin sitten jo siirtyä omiin ja mm. Apulannan tuotoksiin.

Viimeinen biisi kun oli vedetty, niin jengi taputti innoksemme encorea. Vedettiin vielä yks biisi (Makke ilman peltejä, hätäinen mies kun on siivoamaan rojunsa pois), ja encore taputukset jatkuivat. Aikataulu oli kuitenkin niin kova, että soitto oli lopetettava. Siirryimmekin taputtajien kanssa rupattelemaan.

Siitä sitten backstagelle hieman huilaamaan ja oluet käteen. Pienen palaverin jälkeen mentiin katsastamaan muiden bändien menoa. Samalla kun kuunneltiin ja tsekattiin toisten bändien taitavaa soittoa, aloimme suunnittelemaan lähtöä. Pakkasimmekin auton hieman ennen kuin festarit loppuivat ja lähdimme kohti treenistä.

Treeniksellä ”nopea” roudaus ja takaisin autoon. Kuljettajamme Joni oli koko illan ollut meiningissä mukana ja ”ruutia” riitti vielä niin paljon, että hän heitti meidät jokaisen omaan kotiin. Hänelläkin ilta varmasti hieman venähti, koska itse olin kotona aamulla n. klo. 4:30 ja olin ensimmäinen joka sai kyydin kotiovelle. Kiitos!

Alkuihmettelyn jälkeen keikka oli erittäin hyvä ja uusia kokemuksia antava. Tietysti oli myös mukavaa hengailla mm. Gravity Controlin, Stallionsien ja Varissuon äijien kanssa.

Parhaimpia sloganeita / tarinoita, mitä keikalta ehkä jäi mieleen olivat:
Erään bändin laulaja tuli kysymään PIENESSÄ maistissa minulta apua. Sanoin, että tietysti voin auttaa, mikä hätänä? Heh, kysymys oli, että tiedänköhän mahdollisesti, ovatko he jo soittaneet. Heheheh...mahtava tyyppi (heillä soitto oli vielä edessäpäin). Toinen, mikä hieman ihmetytti, oli backstagella pyörinyt huhu, että joku bändi olisi hajonut, vaikkei olisi vielä edes soittanut. Oli kuulemma ollut rumpalilla ja kitaristilla pientä vääntöä. Myöhemmin selvisi, että huhu tosiaan piti paikkansa, kyseinen keikka olisi ollut bändin historian ensimmäinen, mutta jäi siis sekin soittamatta.

Kiitos:
Yleisölle ja encore-taputtajille, Jonille, joka kuskasi ammattimiehen ottein meitä koko päivän, järjestäjille hyvästä ja riittoisasta backstage-raiderista sekä muille bändeille, joiden kanssa hengailtiin.

Roope

11/08/2007 yksityistilaisuus, Turku

Launtaiaamulla Tuomas tuli hakemaan minua klo 9:30, ja sen jälkeen Ville Paakkosta hakemaan. Olimme hieman myöhässä aikataulusta ja mietittiin, mahtaakohan Paakkonen jo odotella pihalla. No ei todellakaan. Oli ihan ok, että olimme hieman myöhässä, koska hän oli vasta tullut kotiin. :) Ilta oli siis hieman venähtänyt, jonka huomasi mm. VP:n silmistä ja valtavasta tuulilasinesteen tuoksuisesta hengityksestä. :) No ei hätää, hän otti 15 min päikkärit samalla, kun ajelimme kohti treenistä.

Juha ja Makke olivat jo paikalla. He olivat myös hakeneet lempikeikka-automme ”Taukan”. Auto, jota kutsumme Taukaksi, on myrkynvihreä pullakaappi-wolkkari, jossa on todella tunnelmaa. No ei muuta kuin kamoja kantamaan, Paakkosen pienet päikkärit olivat myös helpottaneet oloa. Toisin sanoen Ville oli roudauksessa tietysti jo täysillä mukana. Toki annoimme kaverille hieman colaa.

Saavuimme Ruissaloon ja keikkapaikalle noin klo12. Roudasimme kamat ravintolan yläkertaan. Yllättävän nopeasti kamat löysivät paikkansa, ja alkoi uuden kaikulaitteen valtava säätö. Noin kolmenvartin säädön jälkeen kaiku oli kohdallaan. Siitä täytyy antaa suuri tunnustus Paakkoselle ja Juhalle, jotka jaksoivat säätää ja säätää. Ja hyvähän siitä kaiusta tuli.

Keikka oli häätilaisuus, joten olimme luvannet soittaa ”valssia” ensimmäisen tunnin. Treenattu oli kovasti, ja soundcheckissä hieman viimeisteltiin valssikuntoa. Hyvin meni siihen nähden, että ensimmäisissä humppatreeneissä kuului vain erinäisiä naurukohtauksia bändin jäseniltä (mukaan lukien tietysti myös itseni).

Biisijärjestystä lähdimme kokoamaan kansanpuiston hiekkarannalle. Aurinko paistoi, ja jengiä oli kerääntynyt rannalle aika mukavasti. Tarkkasilmäisiä kun ollaan, niin huomattiin myös yläosattomia auringonpalvojia. Ja ei aikaakaan, kun huomasimme tekevämme biisilistaa melko lähellä heitä. Tosin siinä samalla ei huomattu, että istuttiin kanadahanhien käymälässä, mutta nuottisalkkujen puhdistuksen jälkeen pääsimme vihdoin hommiin. Toki ensin piti pyyhkiä naurukohtauksen tuomia kyyneleitä. Lista valmis klo 15:30, siitä kotiin syömään, ulkoilemaan ja pihapeleihin.

Lupasimme hääparille, että tulisimme klo 19:30, ja siitä tietysti pidimme kiinni. Juha oli ajovuorossa, joten Makke, joka oli ajanut varmaan puolivuotta putkeen, oli avannut valkkaripullon ja siemaili sitä ammattimiehen ottein. Toki meillähän on bändin keskuudessa sääntö, että korkeintaan pari lasia tai olutta ennen keikkaa, ja siitä me oikeasti pyritään pitämään kiinni. Onhan tämä asiakaspalveluduunia, joten älkää ymmärtäkö väärin pientä siemailua... ;)

All right! Hääparin onnittelun ja yleisen meiningin tsekkailun jälkeen oli vuorossa häävalssi: Minä rakastan sua. Vedettiin se erittäin tyylikkäästi, kuten myös muut humppavedot. Tauon jälkeen vedeltiin hääparin toivebiisejä (mm. Hiljainen on laulu rakkauden jne.). Toki aloimme pikku hiljaa näyttämään suuntaa, mihin ollaan menossa. Siinä vaiheessa, kun vedettiin Apista ja Lauria, juhlavieraat suorastaan jo lauloivat mukana. :)

Kolmannessa ja illan viimeisessä setissä vedettiin perus-suomirokkia, omia biisejä sinne tänne ripoteltuna. Viimeisien biisien aikana vilkaisin oikelle, ja kuten Unionin lavakarttakin kertoo, joraa ja soittaa siellä tietysti Paakkonen. Hän rokkasi jo niin kovasti, että koreografia vaati sen, että hän repäisi mustan kauluspaitansa napit auki :). Voisi kuvitella, ettei välttämättä joka häissä kävisi päinsä. Mutta Paakkonen on pelimies: hän huomasi, ettei yleisö pahastu, vaan pikemminkin voisi seurata esimerkkiä perässä. Joten hyvä veto Ville! ;)

Ja onhan Ville julkisesti kertonut, ettei hän ole oikein pukumiehiä. Eikä se Unionin peruskeikka-asu kyllä olekaan.

Soitto encoreiden jälkeen lopetettiin klo 1:30, koska juhlasali oli oltava tyhjä klo 2. Nopea roudaus unohtamatta tietysti juttelua hääparin ja vieraiden kanssa. Vieraista eräs herrasmies kutsuikin minua jo nimellä Mikko Mäkeläinen. Bassoääni, samanlainen tukka ja yhtä pitkiä kuulemma. Minähän olen 195 cm ja en välttämättä niin bassoinen, mutta molemmilla on kyllä sekainen pystytukka. :) No, kaveri olikin huumorimiehiä. Ja onhan Mäkeläinen lahjakas muusikko.

Ennen kuin Juha starttasi Taukan, otettiin muutama olut ja tarkasteltiin mun kitaraa, joka oli kokenut illan aikan hieman kovia. Patteri loppui kolmannen setin aikana, mutta ei hätää, mulla oli varapatteri mukana, joka olikin sitten jo valmiiksi tyhjä. Juhlissa oli kaksi nuortapoikaa, jotka harrastavat musiikkia, joten he hieman kokeilivat kitaraani sen ollessa telineessä. Olin antanut heille kyllä luvan, mutta kävi pieni vahinko, ja kitara kaatui telineen kera. Kitaran kaula otti ensimmäisenä kosketuksen tanssilattiaan: muutama naarmu ja pieni halkeama. Se oli vahinko, joten ei sille mitään voinut, ja testin jälkeen kitara pysyi vielä vireessäkin. Pohdinnan jälkeen siitä sitten Taukkaan istumaan. Juha kuskin paikalle, Makke keskipenkille kitarani kanssa, joka sitten hieman ottikin tuulilasiin kiinni... ja tietysti jälleen kaula edellä. Minä istuin pelkääjän paikalle, Tuomas ja päiväkotikaverini Paakkonen pullakaapin sikaosastolle (vuorolistan mukaan).

Treeniksellä tehtiin roudausennätystä, ja pian olimmekin taas Taukan kyydissä, pitihän se tietysti vielä palauttaa.

Taukan parkkipaikalla menin avaamaan takaliftiä: painelin nappeja, kunnes yhtäkkiä hydrauliikkaletkut menivät poikki, ja nestettä roiskui. Harmistuneena ja pienen naurun jälkeen aloimme suunitella, miten saisimme basistin ja avonaisessa kauluspaidassa soittaneen kitaristimme ulos autosta. Olihan siis letkut poikki ja takalifti kiinni. Onneksi lopulta järki vei voiton, kun tajusimme, että sivuovikin on käytössä...

Paakkonen sanoi, että ei hätää jätkät, olihan auto saatu kuitenkin tuotua sinne minne pitikin. Paakkonen totesi vielä, että ”Taukalta tuli muttei hetkeäkään liian aikaisin”. Heheheh... Naurukohtaus oli valmis, ja lauseesta muodostuikin erittäin hyvä slogan.

Juhalla oli oma auto siellä, joten kaikki taas samassa ”hytissä”. Siitä sitten Juha kuskasi kaikki vielä kotiin. Itse kannoin kitaraani yön pimeydessä tajuten, että olin unohtanut päivällä avaimeni kotiin. Jouduinkin hieman huhuilemaan ja koputtelemaan, ennen kuin ovi aukesi. Laitoin kitarani soffalle ja tunteellisena kaverina voivottelin, että olipa kitara kokenut tänään kovia. Laitoin valot päälle ja ihmettelin, miksi kitara on niin märkä. No perhana, sehän oli täynnä sitä hydrauliikkaöljyä, jota ei huomattu/haistettu vielä aikaisemmin. Heh, no sitten puhelin käteen ja tekstaria jätkille: ”Taukalta tuli sittenkin hieman liian aikaisin!” :)

Täytyy sanoa, että oli kyllä tapahtumarikas keikkapäivä. Kiitos ja onnea vielä hääparille!

Ja Taukalta tuli muttei hetkeäkään liian aikaisin!

Roope

09/06/2007 Meripäivät, Kaarina

Aamulla heräiltiin ja pyyhittiin Killan pölyt silmistä. Killan keikka ei ollut soitollisesti niitä parhaimpia, joten onneksi tänään oli uusi näytönpaikka ja vielä ”Reetu” Frederik samalla keikalla. :)

Killan keikan jäljiltä kamat oli jätetty autoon, joten roudausta ei varsinaisesti ollut. Mentiin Kaarinan keikkapaikalle joskus klo 16:00 sound checkiin. Paikalla oli Turku Audion kamat, ja fiilis tietysti korkealla. Sound check olikin nopeasti tehty, kolme miksaajajätkää todella osasi asiansa.

Illan aikana esiintyi kolme erilaista bändiä: Nalle & Rapi vastasivat iskelmästä, UNIONI rockista ja Frederik omasta showstaan.

Nalle ja Rapi vetivätkin siinä oman osuutensa, kunnes tuli meidän vuoro. Vedettiin Talon jälkeen meidän uudehko biisi ”Olen mikä olen”. Lavalla monitorisoundit oli kohdallaan, mutta silti aistin miksaajan ylinopeista liikkeistä ja pienestä tuskanhiestä, että kaikki ei ollut kohdallaan. Biisi loppui, ja miksaaja pyysi minua huhuilemaan mikkiin. Puheesta ei saanut selvää, koska vehkeet kuulemma särkivät, olivat tehneet sitä jo koko biisin ajan. No me siirryimme syrjään ja annoimme tilaa vian etsinnälle. Nalle ja Rapi palasivat kehiin, koska heillä oli omat telkänpöntöt mukana.

Siinä sitten odoteltiin ja ihmeteltiin, että ehditäänkö soittaa ollenkaan, koska Reetun piti aloittaa kympiltä. Ja hän oli kuitenkin ns. pääesiintyjä, mikäli vehkeet vain saataisiin kuntoon. Laitteet olivatkin juuri ennen Reetun keikkaa jälleen kunnossa (olivat helteisen sään ”ansiosta” ylikuumentuneet). Mutta nopeat ja ammattitaitoiset äänensäätäjät saivat homman helposti hanskaansa.

No Frederik aloitti oman shownsa ajallaan, ja kolmannen biisin aikana eturivin rouva heittikin jo toppinsa lavalle :). Samalla järjestäjä tulikin ilmoittamaan meille, että vedätte vielä Reetun jälkeen... jeah!

Reetu veti puolitoista tuntia (meidän rummuilla), jonka jälkeen me hyppäsimme lavalle. Säädin mikkiständiäni kohdalleen ja huomasin, että siinähän roikkuu se toppi. Sanoinkin, että ”Reetu unohdit topin...” Reetu heitti hyvällä huumorilla, että sä voit poika pitää. :) Samalla tajusin, että hän ei ole ehkä niistä enää niin innoissaan kuin esim. me, jotka olemme saaneet lavalle ”uramme” aikana kahdet stringit ja ripustaneet ne treeniksen seinälle.

Reetu oli todella ”lämmitellyt” yleisön meille, sillä alusta loppuun jengiä riitti stagen edessä, mukana hyppien ja laulaen. Keikka menikin erittäin hyvin, ja fiilis oli todella kohdallaan. Encoreiden jälkeen meillä oli jengiä odottamassa, kun tulimme lavalta, ja halausjono olikin hetkessä valmis. :) Todella hyvä keikka, jonka pääosassa oli tietysti mahtava yleisö. Ja vaikka laitteissa olikin tapahtunut pieni ylikuumentuminen, ei sille voinut mitään. Näitä joskus sattuu, joten mitäs siitä. Turku Audiota suosittelen kaikille; laitteet ja äijät aivan huikeita ammattilaisia.

Nautittiin keikan jälkeen muutama virvoke, jotka tarjosi muuten Unionin alkuaikojen (mm. Köyliön keikallakin soittanut) rumpali M.N. Hän oli ”roudauksessa” mukana, ja ellen ihan väärin muista, hän onnistui roudamaan kantamatta yhtään mitään. Hehe, terveisiä Numpalle! :)

Siitä sitten treenikselle roudaamaan kello kolmen tienoilla, ja pelailtiin samalla muutama erä flipperiä, joka koristaa treeniksen ”sosiaalitiloja”. Paakkonen onkin ollut siinä ranking-listan 1. jo KAUAN!

Mutta mahtava keikka juuri ennen Unionin kesälomaa ja pientä keikkataukoa.

Kiitos: yleisö, järjestäjä, Turku Audio, Frederik, Nalle & Rapi sekä ”Roudari” Nummelin.

Roope

08/06/2007 Ravintola Kilta, Turku

Keikka perjantaina tarkoittaa meille, että aamulla kitara mukaan töihin, ja sieltä sitten kovalla kiireellä roudaamaan ja keikkapaikalle. Oli mahtava fiilis mennä soittamaan Kiltaan, onhan sillä pitkät perinteet Turun yöelämässä. Toisena bändinä siellä esiintyi Yhdeksäs Elämä. Kaverit tulivat useiden satojen kilometrien päästä, ja oltiin oltu heidän kanssa jo aikaisemmin yhteydessä, mitä kukin tuo paikalle.

Soundcheck tehtiin heidän miksaajansa kanssaan, joka osasikin asiansa erinomaisesti. Siitä sitten lähdettiin hieman kaupunkiin pyörimään, ja Amarillon kautta takaisin Kiltaan. Yhdeksäs Elämä aloitti soiton. Heillä oli erittäin hyvä meininki lavalla, ja soittotaito viimeisen päälle kohdallaan.

Runsaan tunnin soiton jälkeen oli meidän vuoromme. Aloitimme keikan Talolla, niin kuin yleensäkin. Soitto eteni hyvin, mutta pakko myöntää, ettei saatu ihan parasta draivia päälle. En tiedä mikä oli, mutta jotenkin kuitenkin tuntui, että nyt ei oikein lähde. Tunne olikin Unionille täysin uusi, vaikka kaikki olikin muuten kohdallaan. Pieni kuiskailupalaveri, ja alkoi siitä fiilis sitten nousta. Keikan loppua kohden olimme jälleen iskussa, ja mielikin jälleen reippaampi.

Soiton jälkeen kannettiin yhdessä meidän ja Yhdeksäs Elämä -jätkien kamat autoihin. Otettiin oluet ja hengailtiin hetki. Kamoja ei tarvinnut roudata treenikselle, koska seuraavana päivänä oltiin menossa jälleen keikalle.

Siitä sitten käveltiin Tuomaksen kanssa kohti omaa autoa ja huomattiin, että 9. Elämä nauttikin kadun reunalla Turun Kebabin lihasta. Heitä oli isompi seurue mukana, ja mentiin vielä hieman jutskaamaan ja vaihtamaan keikkatuntemuksia. Käytiin läpi, miksei jengiä ollut ”mitenkään valtavasti”. Asiaan vaikutti varmasti helteinen sää ja tietysti jokilaivat...

Paiskattiin jengin kanssa kättä ja suuniteltiin, että voitais toistaa yhteiskeikka jossain päin Suomea. Siitä sitten kotiin päin. Olimmekin kotona noin klo 4:00, koska olihan seuraavana päivänä jälleen keikka: Kaarinassa ja vielä Frederikin kera. :)

Kiitos yleisö, Ravintola Kilta ja tietysti 9. Elämä!

Roope

26/05/2007 yksityistilaisuus, Turku

Meidät oli tilattu soittamaan nuorekkaisiin 50v. juhliin rokkia. Täytyy myöntää, että ensin tuli kyllä fiilis, että pitäisi varmistaa, puhuimmeko samanlaisesta rokista. :) Juhlien järjestäjä oli ollut kuitenkin eräässä toisessa yksityistilaisuudessa, jossa olimme soittaneet, joten hän tiesi mitä ja miten soitamme. ”Stressi” oli siis tarpeetonta.

Normaalin setin lisäksi meitä oli pyydetty soittamaan muutama seiskari- ja kasaribiisi. Joten illan aikana mm. Let’s twist again kaikui juhlapaikan kiviseinille.

Lähdimme aamupäivällä kuten normaalistikin hakemaan kamoja treenikseltä. Olimme vuokranneet jälleen keikka-auton, vihreän pullakaappi-Wolkkarin. Ja jostain vain tuli idea, että autoa alettiin kutsua Taukaksi. Saavuttuamme juhlapaikalle siellä oli tietysti järjestelyt jo täydessä käynnissä, joten sekaan vain. Kamat pystytettiin nopeasti, jonka jälkeen jokainen lähti kotiinsa latautumaan (=”laittautumaan”).

Kotona sitten kuitenkin aloin miettiä, että pitäisikö lähteä jo hieman aikaisemmin, joten soitinkin jätkille. Siitä noin 45 minuuttia ja olimme kaikki Paakkosen luona. Paakkonen tulikin avaamaan oven miehekkäillä boxereilla, toisessa kädessään ”virvokejuoma”. Menimme peremmälle ja huomasimme, että Paakkonen olikin lämmitellyt jo keikkaa varten, sillä hänellä oli meiltä synttärilähjaksi saamansa Guitar Hero 2 -peli käynnissä.

Runsaan tunnin pelailun jälkeen hyppäsimme Taukan kyytiin. Makke oli ajovuorossa. Tuomas ja Paakkonen tutusti ”takapenkillä”, Juha ja minä nautimme Taukan huminasta hytissä. Siitä sitten matkaan, ja Taukka hyvin ”piilotettuna” astuimme kohti juhlapaikkaa.

Juhlissa oli alusta asti hyvä ja rento meininki, mitä olimme tietysti toivoneetkin. Järjestäjätaho oli hyvissä ajoin ennen juhlia kysynyt meiltä, voisiko perheen tytär laulaa juhlissa säestyksellämme. No tietysti se onnistui, ja järjestimme yhdet ylimääräiset treenit, jotta kaikki varmasti menisi hienosti. Biisit olivat Poets of the Fallin Late Goodbye ja Yön Katujen kuningatar. Täytyy sanoa, että treenit menivät meidän pienen alkuhapuilun jälkeen erittäin hyvin, ja jokainen todella antoi soittoon ”kaikkensa”. Ja syy siihen taisi olla, että illan naislaulaja oli melkoisen sporttinen mimmi, nimeltään Ansku (nimi ehkä muutettu). ;)

Illan ensimmäinen musiikkiesitys aloitettiinkin suoraan yllätysnumerolla, ja Ansku oli siis mikrofonin takana. Juhlayleisö suorastaan haltioitui Anskun lauluista, hän veti biisit erittäin mallikkaasti hienolla ja pehmeällä soundilla. Ja siitä sitten musaesitykset lähtivätkin käyntiin.

Ensimmäisen setin jälkeen menimme backstagelle keittiöön, johon meille oli katettu hyvinkin täyteläinen ja hyvä illallinen. Ruuan jälkeen menimme juhlavieraiden joukkoon seuraamaan erilaisia esitysnumeroita. Siellä näytettiin mm. PowerPoint-esitys, johon oli kerätty kuvia eri vuosikymmeniltä. Ajattelimme, että voi veljet, nyt on tulossa joku perinteinen 2 tunnin diakuvahässäkkä, ja Paakkonen heittikin, että nyt jätkät lähetään oluelle. :)

No me olimme todella väärässä, siis todella väärässä! Se olikin täysin erilainen show, mitä kuvittelimme, ja kohokohdaksi muodostuikin eräs video. Video oli arviolta n. 15 vuotta vanha, jossa järjestäjä ja hänen poikansa pelasivat pöytäjalkapallopeliä. Poika oli mielestämme pelissä hieman niskanpäällä, ja huomasimme perheen isästä asenteen, ettei todellakaan aio hävitä!! Siinä jossain vaiheessa nuoripoika vetikin pallon laidan yli ja ajatteli palauttaa pallon vain nopeasti kentälle jatkaakseen peliä. No siinä vaiheessa poika sai isältään pienen mutta hyvin tiukkasävyisen oppitunnin jalkapallon säännöistä. Pienen väännön jälkeen poika kyllä ymmärsi, että isä halusi siis itselleen kulmapotkun, heh :).

Juhlakansa repesi nauruun, kuten myös perheen isä, joka ”näytteli” videossa ns. pääroolissa. Tarkennukseksi vielä, että video ja esitys oli siis erittäin hyvässä hengessä tehty, loukkaamatta kenenkään tunteita. Ja juuri siksi rohkenen sen tähänkin keikkatarinaan kertoa. :)

Esitysten jälkeen palasimme jälleen soittolavalle ja vedimme toisen, ja samalla jo kolmannenkin setin. Juhlakansa oli erittäin tyylikästä ja joraustaitoista porukkaa. Encoreakin tuli muutamaan kertaan, joten fiilis soittaa heille oli todella kohdallaan. Soiton jälkeen meille tarjoutui jälleen mahdollisuus tarjoiluun, kuten koko illankin aikana.

Siitä innostuneena aloimme samalla laittaa kamoja kasaan. Saimmekin kamat Taukkaan melkoisen nopeasti. Ja samaan aikaan vieraatkin tekivät lähtöä, joten he näkivät samalla tietysti Taukan ja kysyivät, että uskaltavatko he olla lainkaan ulkona, kun Taukkaa tultaisiin käynnistämään. :)

Onnittelimme vielä juhlansankaria ja kiitimme järjestäjää ja vieraita, sekä tietysti Anskua upeasta laulusta.

Samalla ihmettelimme, minne Paakkonen oli karannut... No hetki etsinnöissä oli kulunut, kun aloimme todella hämmästyä, missä hän on. Juuri samalla hetkellä hän tulikin juhlapaikan ovesta kohti autoa korkattu (puolityhjä) valkkaripullo kädessä, valtavan onnellinen hymy kasvoillaan. No mehän saatiin valtava naurukohtaus ja pyyhttiin kyyneleitä poskilta. Selviteltyämme asiaa tarkemmin, oli Paakkonen saanut pullonjämiin luonnollisesti luvan, ja näin ollen vältyttiin pidätyksiltä. :)

Kamat vietiin treenikselle, Taukka palautettiin omistajalle, ja aamuyöstä päästiin kotiin nukkumaan.

Hieno keikka, suuret kiitokset vielä: ”illansankari”, juhlien järjestäjä ja Ansku (kiitokset laulusta/jalkapallovideosta).

Roope

12/05/2007 Ravintola basso., Turku

Basson keikat saivat jatkoa, kun ravintolaketjun omistajalta oli tullut huhujen mukaan kehuja viime keikasta. Joten homma lyötiin lukkoon ja sitten treeniä!

Tuttuun ja omaan nopeaan tyyliinsä Makke oli jo ehtinyt hommaamaan meille sellaisen keikkakamojen ”kuljetusvälineen”, olisko ollut VW? vuosimallia kauan sitten. :) Päivä alkoi tietysti treenikseltä, jonne saavuimme n. tuntia ennen kuin meidän piti olla soittokamojen kanssa Bassossa.

Jokainen oli tietoinen siitä, että Idols-voittaja Hanna Pakarinen kilpailisi jossain Euroviisut-nimisessä lauluskabassa suurin piirtein samaan aikaan kuin UNIONI tulisi astelemaan stagelle, ja että ne oli vielä päättänyt näyttää skaban suorana televisiosta. ;) Hmm...

Kello lähestyi jotain 18, kun kurvasimme pihaan. Ensin kävimme tarkistamassa paikan. Tupakansavua oli jonkin verran ilmassa, mutta viime kerran keikan perusteella muistimme, että ovesta oikealle. :) Yleensä Bassossa on väkeä sankoin joukoin jo päiväsaikaan, joten roudaaminen oli hieman aikaa vievää kun piti hätistellä asiakkaat pois pöydistään, että saatiin raivattua bändille oma tarvittava tila.

Kamat kasaan ja parit za za... yks kaks, yks kaks! Ja soundcheck oli valmis. Ykkösellä oluet tyhjiksi ja kävellen Juhan luokse aloittelemaan iltaa Seijan taikomilla herkuilla sekä tietysti %:lla. Samalla telkusta ”raikui” se laulukilpailun ensimmäinen kierros. Taas ”ykkösellä” ja sitten kohti keikkapaikkaa. Matkalla pientä pohdintaa yleisömäärästä? ? ? ?

Klo 21.40 saavuimme paikalle, ja oven avattuamme huomasimme, etti savu oli hälvennyt ja meininki kuin pyhäpäivänä... kääk! No onneksi tiesimme, että parhaat fanit eli best friendit olivat tulossa, vaikkakin soitimme heille varoittaaksemme liiallisesta rauhallisuudesta!

Meillä oli selkeät suunnitelmat baarihenkilökunnan kanssa siitä, milloin soitamme:
Versio yksi: Soitamme yhden setin ennen kuin Pakarinen esiintyy ja sitten tauko. Jatketaan kun Pakarisen shöw loppuu.
Versio kaksi: Aloitamme vasta kun Pakarinen on lopettanut.
Ja monien vaiheiden jälkeen homma ajautui siihen, että nousimme lavalle, kun laulukilpailu oli ohi, eli noin, noin, noin 00.00. :)

Onneksi kaverimme olivat saapuneet (myös ykkösfani Salosen Tuomas (nimi ehkä muutettu)) , joten ei tarvinnut pelkästään henkilökuntaa viihdyttää. Basson edullinen olut maistui myös bändille (paitsi Makkelle, oli siis kuski) ja tietysti faneillemmekin. Meininki oli jälleen kerran katossa (tietysti biisien takia). ;)

Keikka meni hyvin, ja saimme kiitosta myös baarimikoilta, jotka kyselivätkin, että koskas seuraavaksi? Parilla fanillamme oli myös ilta mennyt todella rattoisissa merkeissä! Toinen ei oikein muistanut (tunti keikan jälkeen), millainen keikka oli, ja toisen meinasimme unohtaa baarin sosiaalitiloihin vetämään sikeitä. Onneksi ”taluttaja” saattoi hänet luoksemme ennen kuin ehdimme itse lähteä kohti kotia. Ties minne olisi jäänyt loikoilemaan... Loppu hyvin kaikki hyvin!

Kiitokset vielä Basson työntekijöille, Makkelle ajo-hommista (taas), kavereillemme ja kaikille muillekin, jotka paikalla olitte!

Tällä kertaa Euroviisut ja Hanna Pakarinen - Suomi veivät sen pidemmän korren. Mutta miten käy ensi kerralla... :)

Juha

28/04/2007 VappuStartti 2007, Club Kåren, Turku

Meitä pyydettiin soittamaan VappuStarttiin, jossa esintyi myös Apiskuko-bändi. Kåren on paikkana tietysti nostalginen, ja sitä mukaa fiilis tietysti ennen keikkaa jo katossa. Lisäksi oli hienoa soittaa ennestään jo jonkin verran tutun bändin kanssa.

Yksi järjestäjistä oli sama nuorimies kuin mm. VR:n tiloissa olleissa kekkereissä, joten tiesimme, että järjestelyt ovat luokkaa... mahtavat.

Kamoista otettiin mukaan vain soittimet, koska paikan päälle oli hoidettu jo muu tekniikka valoja myöten Turku Audion kautta.

Soundcheck soitettiin järjestyksessä Apiskuko - Unioni. Olimme olleet yhteydessä jo ennen keikkaa Apiskukon kitaristin J. Silviuksen kanssa siitä, mitä kamoja/soittimia kumpikin bändi paikalle tuo. Me soitimme mm. heidän rummuillaan, joten siitä vielä suuri kiitos. Kiitos myös bassorumpuihin liimatusta Anita Hirvosen kuvasta. :)

Miksaajat olivat ammattimiehiä, joten soundit tasoineen saatin nopeasti säädettyä kohdalleen. Tutustuimme tämän jälkeen backstageen, joka on Kårenilla ikään kuin pieni ja tunnelmallinen luola. Siellä oli valmiina jo pikkusuolaiset ja reilusti nestettä janoisille soittajille, pyyhkeiden kera. Jokainen lähti käymään vielä kotona, ja Apiskukolla on ymmärtääkseni tapana käydä mahdollisuuksien mukaan ennen keikkaa saunassa, joten he lähtivät nauttimaan löylyistä. :)

Palasimme keikkapaikalle hyvissä ajoin, koska me soitettiin ensimmäisenä. Jengiä oli kerääntynyt jo jonkun verran, mutta tiesimme, että lisää on vielä tulossa. Menimme backstagelle valmistautumaan, ja Apiskukon kaveritkin saapuivat pikku hiljaa paikalle.

Nousimme luolasta lavalle yhdentoista jälkeen ja huomasimme, että sali oli aivan täynnä jengiä. Täytyy myöntää, että tunnelma ja fiilis oli mahtava, vaikka ei oltu soitettu vielä sointuakaan. Aloitimme keikan Talolla, kuten jo jonkun aikaa. Jengi oli heti alusta asti mukana. Ja kädet olivat ilmassa aina Apulannasta Sataan salamaan. :)

Setin loppupuolella tuli vuoroon oma kappaleemme nimeltään Mä Soitan Rockia. Ja ne, ketkä ovat meidän keikoilla käyneet, tietävät mitä biisissä leikkimielisesti haetaan... hyvän fiiliksen lisäksi. Joten biisin lopussa lensi lavalle UNIONI:n historian ensimmäiset stringit. Ne jäivät vielä kaiken huipennukseksi kitarani kaulaan kiinni. Täytyy myöntää, että sointukulku meni hetkellisesti täysin sekaisin.

Meidän setin pituus oli runsas 60 min., ja kun lopetettiin, koki UNIONI jälleen uutta. Olimme kyllä tottuneet encoreen, mutta Kårenin kekkereissä melu oli valtaisa, ja meitä huudettin myös nimillä takaisin lavalle. Ihmisiä oli kertynyt paikalle järjestäjän mukaan n. 800, joten fiilis oli mahtava. Vedettiin vielä kaksi biisiä ja spiikattiin, että ei hätää: loistavaa menoa olisi edelleen tulossa (Apiskuko oli astelemassa lauteille tuota pikaa meidän jälkeen). Isot kumarrukset mahtavalle yleisölle, jonka jälkeen palasimme takaisin b-stagelle esittelemään ”sloggeja”.

Siellä heitettiin läpyä Apiskukon kanssa ja toivoteltin tsemppiä, kuten hekin toivottivat meille. He aloittivat setin uuden Bondin tunnaribiisillä, ja yleisöllä oli jälleen valtava meno päällä. Me käytiin myös ravintolan puolella tuhlaamassa järjestäjältä saamamme drinksuliput ja kuunneltiin muutama biisi. Ja täytyy sanoa, että kyllä poijaat hommansa osaavat: yleisö hyppi jo kolmatta tuntia.

Apiskuko tuli soittonsa jälkeen b-stagelle, ja mehän oltiin siellä jo täysi vauhti päällä. Siinä sitten istuttiin ”rauhassa” ja juteltiin keikkafiiliksestä sekä paranneltiin yleisestikin musiikkimaailmaa. Ihmiset, jotka Apiskukon tietävät, tietävät myös sen, että poppoo koostuu opettajamiehistä. Täytyy kuitenkin sanoa, että backstagella ei tullut missään vaiheessa fiilistä ja ajatusta siitä, että olisimme olleet opettajienhuoneessa. :) Itse muistan meinaan lapsuudesta opettajat hieman vähemmän humoristisina.

Siinä kun olimme ”hetken” istuneet ja nauttineet tarjoilusta tuli backstagelle myös yksi järjestysmiehistä. Hän ilmoitti kohteliaasti, että jos soittokaveritkin alkaisi pikku hiljaa suunittelemaan kotiin päin lähtöä. Mm. allekirjoittanut muiden mukana kysyi järjestysmieheltä kohteliaasti, että ei kai tässä vielä mitään kiirettä ole, ja istu sinäkin hetkeksi.

Järjestysmies sanoi, että juu ei mitään ongelmaa, mutta hän vaan ajatteli, että jos tekin jo lähtisitte, sillä ravintola oli ollut jo hetken kiinni. :) Heh, meillä oli hieman ajantaju kadonnut, ja Kåren oli todella ollut jo hetken tyhjillään asiakkaista. No pahoiteltiin tietysti tilannetta, vaikkei järkkäri siis mitenkään kuumana käynyt. Poistuttiin ravintolasta ”hiljaa hyvää tulee” -taktiikalla.

Siinä sitten Kårenin pihalla joku lähti kotiin, ja jotkut alkoivat suunitella vielä saunailtaa. Itse kuuluin tähän jälkimmäiseen ja hyvin ”fiksuun” ryhmään. :) No siinä me sitten käveltiin Tuomaksen, Makken ja Paakkosen kanssa Hämeenkatua pitkin etsien saunatiloja. Ja olihan edustusta tietysti mukana myös Apiskukosta, ja jopa eräs järjestäjä piti ajatatusta hyvänä seuraten meitä, ikään kuin saunapaikka olisi jo tiedossa. :) Näin jälkeenpäin jopa minä olen sitä mieltä, että välttämättä viiden aikaan aamuyöstä ei avoinna olevia saunotiloja enää kauheasti löydä.

Muutaman kellarikierroksen jälkeen päädyimme Uudenmaankadulle, jossa tapasimme hyvän ystäväni (josta on tehty myös kappale Yksi asia johtaa toiseenkin). Kauralan Pate (nimi muutettu) tuli vastaan tumma kaunotar kainalossa. He olivat menossa jatkoille, josta löytyisi kuulemma myös sauna. No mehän oltiin mukana. Tässä vaiheessa Makke ja ”ope” alkoivat lähteä kotiinpäin.

Meidän odotellessa saunan lämpeämistä alkoi erittäin fiksua saunomisjengiä väsyttämään valtavasti. Siinä sitten saunan lämmittyä ilmoitettiin, että sorry ei pysty, ja tilattiin taksit. :) Harva jopa myöntäisi olleensa tässä ryhmässä, mutta ei auta, taksijonossa oltiin ilman löylyjä. :)

Istuimme Tuomaksen kanssa samassa taksissa ja aloimme pikkuhiljaa nauramaan, ettei mekään ihan fiksuimmasta päästä kuitenkaan olla. :) Siitä sitten kotiin hieman huilaamaan. Aamulla mentiinkin jo reippaina roudaamaan. Kerrattiin myös hieman keikkaa läpi kaikkien seikkailujen kera. Alettiin myös valmistautua jo seuraavaan keikkaan, eli Vartiovuorenmäen wappupiknikkiin.

Keikka oli kyllä ikimuistoinen, sillä yleisö oli mahtava, järjestelyt kunnossa, soitto meni hyvin ja paikka vielä legendaarinen Kåren. Oli myös hienoa tutustua Apiskukon ryhmään paremmin. Suosittelenkin Apiskukoa kaikille, erittäin laadukasta poprock-matskua.

Kiteytettynä yksi parhaimmista keikoista!

Kiitos vielä: mahtava yleisö, Apiskuko, VappuStartin järjestäjät ja Turku Audio.

Roope

11/09/2004 yksityistilaisuus, Turku

Työkaverini oli järjestämässä varpajaisia ja mietiskeli, olisiko järkeä hommata bändiä kyseiseen tilaisuuteen. No kun siinä jutustellessamme hänelle selvisi, että meillä olisi tilaisuuteen halukas yhtye, oli homma selvä.

Niinpä me sitten sinä syyskuisena perjantai-iltana suuntasimme Osuuspankin saunatiloihin TYKS:in välittömään läheisyyteen. Hauskinta hommassa oli, että soitimme siellä ”salaa” (ilman omistajan lupaa) ja olimme vielä vuokranneet PA-kaapit Soitin Laineelta tilaisuutta varten.

Ennen keikkaa väänsimme soundit kuntoon ja menimme Carambaan oluelle odottelemaan keikan alkamista. Kun keikka sitten alkoi, oli porukkaa paikalla se noin 20 henkeä, minkä verran tilaan juuri mahtui bändin lisäksi. Itse soitanto meni hienosti, vaikka basistia ei bändissä ollutkaan. Juha hoiteli basistin osan koskettimilla. :)

Keikan ja roudauksen jälkeen jäimme rumpali Numpan kanssa nauttimaan vielä työkaverin tarjoamista virvokkeista, ja sen jälkeen suuntasimme kaupungin yöhön. Mutta se on toinen tarina se.

Ville

19/11/2004 yksityistilaisuus, Köyliö


Äitini miesystävä järjesti työpaikan juhlia ja halusi tilaisuuteen elävää musiikkia. No totta kai me heti tarjouduimme paikalle, olihan Unionin keikkahistoria - vaikkakin kovin lyhyt - mutta myös ”menestyksekäs”. :) Homma otti kuitenkin heti alussa takapakkia, sillä esiintymispaikka sijaitsi n. 100 kilsan päässä Turusta; Köyliössä. Ei kuitenkaan kuuluisalla Lallintalolla.

No Roope sai kuitenkin lainattua auton, ja homma näytti taas valoisalta. Seuraava takaisku koettiin, kun Juha ilmoitti, että hän ei saa siirrettyä ravintola Basson DJ:n hommia pois keikan alta.

Unioni päätti siis lähteä historiansa ensimmäistä, ja tähän mennessä ainoaa kertaa, keikalle triona. Roope ajoi pakua, ja Numppa tankkasi olutta. Meikäläinen taas mietiskeli, minkälainen tilaisuus olisi tulossa. No vihdoin saavuimme määränpäähän, ja paikka osoittautui sellaiseksi noin 60-70 hengen hirsitaloksi, eli ihan perinteiseksi ns. ”kesäjuhlapaikaksi”. Hieman nousuissa oleva rumpalimme oli jo jonkin aikaan ihmetellyt, että mihin kummaan (kiltisti sanoen) paikkaan sitä oikein oltiin menossa.

Perillä kurkattuaan ikkunasta sisään ja huomattuaan juhlakansan hieman oletettua vanhemmaksi hän ilmoitti samantien, että nyt jätkät lähdetään helvettiin täältä. Sama taisi toistua muutamaan otteeseen vielä uudestaan alkuillan aikana, kunnes naamalla alkoi olla taas tuttu virne.

Vielä hauskoista jutuista: soundcheckin alkaessa eräs vanhempi herrasmies takapenkistä huusi välittömästi, että aika kovaa tulee! Tässä vaiheessa Numppa oli jälleen lähtökuopissa, mutta rauhoittui kuitenkin oluen voimalla.

Itse keikka meni lopulta yllättävänkin hyvin, solisti veteli välillä pianolla pari balladia, ja muutenkin esitimme kaikki biisit, joihin kyettiin. Sitten kamat autoon, ja suunta takaisin kohti Turkua mukanamme historian eka keikkaliksa ja vähän virvokkeita. Paluureissulla rumpali ei pysynyt hetkeäkään hiljaa kertoillen kaikkea työjutuista elämäntarinoihin. :) Kävimme vielä Bassossa morjestamassa Juhaa onnistuneen keikan jälkeen, kunnes taas osa bändistä suuntasi Turun yöhön.

Ville